“Joitakin vuosia sitten heräsin loman jälkeen ajatukseen,

etten halua olla yhtä väsynyt kuin lomalle jäädessäni.”

Muutos alkaa pienin askelin

On myönnettävä, etten ole aina ollut kovin hyvä huolehtimaan itsestäni. Asioistani, tavaroistani ja tekemisistäni olen kyllä aina huolehtinut, mutta en niinkään siitä miten jaksan, miten voin ja miltä minusta tuntuu. Minulle on aina ollut helpompaa löytää aikaa muiden jaksamisen, onnistumisen ja hyvinvoinnin auttamiseen, oman itseni sijaan. Minulla on ollut joka hetkessä jotain tärkeää tekemistä tai auttamista elämäni eri rooleissa; äitinä, vaimona, ystävänä, työntekijänä, esimiehenä, vanhempaintoimikunnan aktiivina tai vaikka mukavana naapurina.

Joitakin vuosia sitten heräsin loman jälkeen ajatukseen, etten halua olla yhtä väsynyt kuin lomalle jäädessäni. En halunnut palata siihen tunteeseen, mikä ennen lomaa mielessäni oli ollut. Ihanan rentouttavan ja lepoa tuoneen neljän viikon jälkeen töihin paluu alkoi tuntua yllättävän raskaalle. Vaikka työ ja elämäni itsessään oli mielekästä ja sopivasti haastavaa, pohdin ensimmäistä kertaa, miten selviäisin syksystä, miten jaksaisin ja mistä löytäisin sen kaiken energian ja positiivisuuden, jota halusin muille itsestä jatkossakin jakaa. Jotain oli muutettava, jotain oli tehtävä toisin.

Isoja asioita ei voi muuttaa hetkessä, sen opin nopeasti. Sillä vaikka yritin, ei minusta heti tullutkaan liikuntaa rakastavaa, supertimmiä energiapakkausta. Uudet lenkkivaatteet jäivät kaappiin muutaman käyttökerran jälkeen ja liikuntakeskuksen 10 kerran kortti hautautui hyllylle. Innostus joogaan lopahti viikonlopun alkeiskurssin jälkeen. Tuli flunssaa ja yskää, tuli työkiireitä ja muita iltamenoja. Kalenterini oli kaaottinen enkä ehtinytkään liikkumaan suunnitemani mukaan. Väsymys alkoi jälleen hiipiä mieleeni, kuin hiljalleen pimenevä syksy.

“Ymmärsin, että kaaottisen kalenterijonglöörauksen ja ensi metreillä tapahtuneen nääntymisen sijaan minun olisi kenties pitänyt aloittaa paremman hyvinvointini tie vähän pienemmästä muutoksesta.”

Erään syyskuisen aamun keskustelu työkaverini kanssa antoi minulle sen ratkaisevan oivalluksen siirtyäkseni eteenpäin oman itseni arvostamisen tiellä. Istuin toimiston kokouspöydän ääressä ison kahvimukin kanssa ja ihailin ystäväni rahka-aamiaista, jota koristi tuoreet mustikat ja herkullisen näköinen mysli. Tunsin nälkää, sillä oma aamiaiseni oli jälleen sisältänyt vain kaksi isoa mukillista kahvia. Tiesin etten ehtisi lounaalle, joten päivän ateria olisi todennäköisesti tänäänkin vain hätäinen sämpylä kahden kokouksen välissä. Ystäväni huomasi aamiaisessa viipyilevän katseeni ja alkoi kertoa omasta päätöksestään syödä paremmin. Hän kertoi säännöllisestä ruokarytmistään, mutta myös niistä valinnoista, joita hän päivittäin lautaselleen tekee. Hän kertoi parantuneesta jaksamisestaan, iloisemmasta mielestään ja kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta, jonka terveellinen ja maukas ruoka hänessä saa aikaiseksi. Vastavuoroisesti kerroin oman surkuhupaisan tarinani, alkuunsa lässähtäneestä innostani ulkoilla, liikkua ja laihduttaa.

Yhteinen keskustelumme sai minut heräämään ajatukseen, että olin kenties yrittänyt liikaa ja liian montaa uutta muutosta yhtä aikaa. Toimeliaisuudessani koitin tehdä mahdollisimman paljon kerralla, muuttaa kaiken ja suorittaa tämänkin muutostehtävän kiitettävin arvosanoin. Ymmärsin, että kaaottisen kalenterijonglöörauksen ja ensi metreillä tapahtuneen nääntymisen sijaan minun olisi kenties pitänyt aloittaa paremman hyvinvointini tie vähän pienemmästä muutoksesta.

Halusin muutosta. Tarvitsin sitä todella jaksaakseni ruuhkavuosien ja työpaineiden välissä. En ollut enää kolmekymppinen ja ymmärsin, että aiempi suorittava elämäni ajaisi minut enemmin tai myöhemmin uuvuksiin. Ymmärsin, että asioiden piti muuttua, mutta että pienempikin muutos voisi olla ensimmäinen ja riittävä askel.

“Säännöllisellä ruokarytmillä oli valtavan suuri vaikutus jaksamiseeni. Se näkyi erityisesti illassa. Enää en töistä tullessani ahminut jääkaapin koko sisältöä.”

Tuon aamuisen keskustelun siivittämänä aloitin siis muutokseni aamiaisesta… ja lounaasta… ja välipalasta; siis siitä, että ylipäätään söin ne joka päivä. Ja todellakin ihan joka ikinen päivä. Aloin herätä aamulla hivenen aikaisemmin ehtiäkseni syödä aamupalan. Nyt varasin joka päivä kalenteristani aikaa lounaaseen. Se oli aika, josta en enää tinkinyt, sillä se oli tarvitsemani tauko työstä ja lepoa ajatuksille. Välipalaan mukaan ottaminen oli helppoa, enkä arastellut enää sen syömistä työpisteelläni tai palaverin lomassa. Pian huomasin muidenkin tekevän niin, kenties esimerkistäni.

Säännöllisellä ruokarytmillä oli valtavan suuri vaikutus jaksamiseeni. Se näkyi erityisesti illassa. Enää en töistä tullessani ahminut jääkaapin koko sisältöä. Enää en tuntenut vastustamatonta halua palkita itseäni (rankan työn raatajaa) viikonlopusta jääneellä keksipaketilla lysähtäen tämän jälkeen sohvalle loppuillan koomaan. Kotiin tulessani en ollut enää sudennälkäinen syötyäni pitkin päivää pieniä, mutta ravitsevia aterioita. Minulle riitti nyt päivällisellä pienempi annos ja makean mieliteko väheni hämmästyttävästi. Ruuan jälkeen jaksoin vielä puuhata kotona ja lähteä vaikka lasten kanssa ulos. Ruokailurytmin muutos vaikutti koko päivään ja fiilikseeni. Keskittyminen töissä parani eikä iltapäivän väsymys tuntunut siinä missä ennen.

Ollin ällistynyt kuinka pienillä muutoksilla oli isoja vaikutuksia hyvinvointiini ja jaksamiseeni. Halusin kiihkeästi jatkaa onnistumisen ja hyvän olon tiellä ja halusin myös tietää lisää ravinnosta ja oikein syömisestä. Niinpä lähdin etsimään tietoa ja hakeuduin ammattilaisen luokse tutustuen ravitsemusterapeuttiin. Aloitimme hänen kanssaan aivan perusasioita; ruokaympyrästä, hiilihydraateista, proteiinista sekä hyvistä rasvoista. Pidin ruokapäiväkirjaa ja seurasin syödyn ravinnon vaikutusta omaa olooni ja energiatasooni. Ymmärsin, kuinka monipuolinen ruoka auttaa minua monin tavoin voimaan hyvin, sillä ruoka vaikuttaa suoraan kehoon ja mielialaan. Terveellisen ja ravitsevan ruuan ei tarvitse olla tylsää, vaan se on parhaimmillaan makujen ja värien ilotulitusta kauden tuoreista raaka-aineista ja nopeasti valmistettuna. Oli nopeasti myös todettava, että vanha sanonta ”Olet mitä syöt” pitää paikkansa, sillä syöminen oli ratkaisevassa roolissa painonhallinnassa.

 

Lisää värejä ruokavalioosi ja saat helposti monia terveyshyötyjä.

Erilaiset marjat ovat kiva lisä salaatissa!

Muutos alkaa helpoiten pienin askelin ja joskus noiden ensi askelten tueksi on hyvä hankkia tietoa ja saada kannustusta. Joskus taas kokeneempikin treenaaja tai elämänmuutosta pitkään eteenpäin vienyt henkilö tarvitsee rohkaisua omalla hyvinvoinnin matkallaan. Liikuntakeskus Fressin ravitsemusvalmentajanakin toimiva Fressi Trainer Laura on auttanut minua eteenpäin oman, juuri minulle sopivan ruokavalioni löytämisessä ja hyvinvointini edistämisessä. Lauran kanssa on ensi hetkestä alkaen ollut todella helppo jutella omista haasteista ja muutostoiveista. Saan Lauralta aina asiantuntevaa opastusta, käytännön vinkkejä arkeen sekä innostavaa kannustusta yhä jatkuvalla muutosmatkallani. Uskalla sinäkin voida hyvin ja aloita tänään se muutos, mitä olet jo pitkään suunnitellut.

Terveisin,

Niina